Palapeittorakkautta

Rakastan erilaisista neliöistä virkattuja peittoja. Ne ovat kodikkaita ja samaan aikaan tosi vanhahtavia, mutta myös moderneja. Ehkä ajaton on se kuvaavin sana, sillä virkattu peitto sopii todellakin aikaan kuin aikaan!

Olen joskus tehnyt isoäidinneliöistä paljon vauvanpeittoja ja yhden isomman peiton jota kaavailin esikoiselle päiväpeitoksi, mutta josta ei sellaista ikinä tullut. Välillä peitto on ollut koristeena, välillä käytössä ja välillä kaapissa kun oon jotenkin pitänyt sen värejä niin kuluneina, että on tarvinut pitää niistä hetkeksi taukoa. Tällä hetkellä peitto on kuitenkin vakiopaikallaan parisänkymme päädyssä. Peitosta on muodostunut yksi kissjoen ja koirien makuupaikoista, joten pesuista huolimatta siinä alkaa villan lisäksi olla pieni koiramainen tuoksu. Mutta ei se mitään, vanhahan se on jo muutenkin!

Vanhan peiton lisäksi olen alkanut kaivata meille uusia peittoja (ne vauvanpeitot ovat matkanneet maailmalle jo aikaa sitten). Aloitin kesällä yhtä, kun inspiroiduin valtavasti Mollie Makes -lehden ekan numeron palamallista. Se on joskus aikaisemminkin täällä vilahtanut, mutta jäi aika pian sen jälkeen määrittelemättömän pituiselle tauolle, kun en vaan enää saanut itsestäni irti niitä samoja paloja suppealla väripaletilla.Vaan nyt oon tarttunut koukkuun uudestaan ja jatkanut sitäkin peittoa, jossa on aika paljon 100% villalankoja, eli siitä tulee lämmin ja ihana!

Kaikkia muita jämälankoja varten aloitin taas uuden peiton, sillä uskon vakaasti siihen että ne etenevät paremmin kun välillä saa vaihdella ruutumallia. Tähän työhön valitsin vähän isomman, 4,5 koukun ja tein isompia neliöitä, koska pikkupalapeittoja on jo tullut tehtyä kyllä. Keskiosaan tulee neljää eri väriä ja mallin kehittelin itse, sillä en jaksanut googletella sellaista kuin halusin. Myöhemmin muistin, että sen pyöreän isoäidinneliön nimi on tietty sunburst ja löysinkin siihen ohjeen samantien esim. täältä.

Mutta tämä oma malli on ollut oikein kiva ja oon ollut tyytyväinen siihenkin! Koska siinä on välissä tuplapylväitä, tulee siitä mahdollisimman iso vähemmällä näpertämisellä. Reunalangaksi olen virkannut ihan vaan luonnonvalkoista seiskaveikkaa, koska sitä löytyi jonkinmoinen alkuvarasto kotoa.

Ehkä näistä tulee lapsille päiväpeitot uuteen huoneeseen! Se olis realistinen tavoite, sillä näiden virkkaus todennäköisesti tulee etenemään samaan tahtiin kuin meidän remontti, eli silloin tällöin pienin rykäyksin. Joka tapauksessa palaprojektit on aina kivoja, sillä jämälankaa löytyy aina ja näihin on helppo palata silloin, kun ei oikein tiedä mitä muuta keksis.