Villapaita

Silloin kun mimmo vielä eli, sain häneltä ison muovipussillisen harmaata villalankaa. Se oli kuulemma vironvillaa, eli tosi hyvää. Niin mummo aina sanoi. En muista oliko mummo ostanut vyyhdit Virosta vai joskus purkanut jonkun virolaisen villapaidan takaisin vyyhdille. Sitäkin hän teki aika paljon. Joka tapauksessa ajattelin, että tästä mä nyt teen itselleni villapaidan!

Ja tein. Tein yhden paidan, sellaisen norjalaistyyppisen. Siitä tuli aivan järkyttävä, vaikka oli mulla ohje. Purin sitä harmissani toisesta päästä ja lähdin toisesta päästä neulomaan uusiksi, vielä vähän huolellisemmin ja eri ohjeella. Mutta huono siitäkin tuli. Jätin paidanraakileen laatikkoon harmissani.

Nyt vihdoin päätin aloittaa uudestaan. Me oltiin mun synttäripäivänä lasten kanssa Okrassa ja ostin tietysti sieltä itselleni synttärilahjan: Aivan ihanaa suomenlampaan villalankaa, joka oli värjätty herkullisin karkkivärein. Näitä samoja lankoja ihastelin jo muuten viime kesän Farmarissa, mutta siellä multa loppui käteinen kesken ja jouduin budjetoimaan langat ulos ostoslistalta. Siksi olikin kaksin verroin ihanaa ostaa lankoja, joista olin niin kauan haaveillut!

Nää ihanat paksut täysvillaiset langat vaan on vähän ongelmallisia: En mä oikein ikinä keksi mitä niistä tekisi. Lapasia saisi kivoja, mutta kun en oikein tarvi. Sukissa lanka ei kestä ja muissa asusteissa se kutittaa. Lapsillekaan ei viitsi tehdä villatakkeja kun niissäkin se kutittaa. Mutta hei - itsellehän niistä voi tehdä villapaidan jos tekee kirjoneuletta niin, että voi käyttää ihan pieniäkin määriä.

Se täydellinen villapaidan ohje löytyi Muita ihania -käsityökirjasta. Siinä etuosa neulotaan kirjoneuleena ja muu paita yksivärisenä. Täydellistä! Tähän paitaan saan upotettua värikkäät pikkukerät, harmaan vironvillan ja lisäksi villapaitahaaveeni ehkä toteutuu.

Toistaiseksi oon vasta etuosassa ja nyt jo vähän epäilyttää, sillä oon joutunut jo tässä vaiheessa kikkailemaan. Puikot ei oo niin justiin ja kuviossa oon joutunut oikomaan. Välillä joku lanka ei oo riittänyt ja oon vähän soveltanut, jotta oon saanut kivannäköisen kuvion tietyllä värillä. Mutta eihän se mitään haittaa, kun tekee itelle ja kun ei sitä kukaan kuitenkaan suurennuslasilla kato.

Kaiken lisäksi teen tämän L-kokoisena, koska haluan tosi väljän. Ainoa miinus tälle kirjalle ja ohjeelle onkin siinä, etten löytänyt mistään mainintaa siitä mikä koko kuvan mallilla on päällä. Se kun olisi auttanut paljon mitoituksen hahmottamisessa. Oon kuitenkin aika toiveikas sen suhteen, että tästä tulee lopulta tosi hieno ja hyvä!

Pitäkää siis peukkuja, että kolmas kerta toden sanoo!