Unelmatyötä etsimässä - osa 2: Mitä on unelmatyö?

Ennen kun lähden puhumaan unelmatyöstä yleisellä tasolla, vaan vähän omaa työuraani ja nykyistä työtilannettani. Olen työskennellyt, opiskellut ja ollut kotona niin pätkittäin ja päällekäin, että kovin selkeää kuvaa mun työelämästä on mahdotonta lyhyesti antaa. Lyhyesti kerrottuna olen kuitenkin koulutustaustaltani ylioppilas ja eläintenhoitaja. Eli siis lukion käynyt duunari!

Mulla on myös yrittäjän ammattitutkinto ja lisäksi olen suorittanut jonkin verran yliopisto-opintoja sekä päätoimisena opiskelijana, että avoimen yliopiston kautta. Yliopisto vaan ei jostain syystä ole koskaan ollut yhtään mun juttu ja jonkin verran olen kipuillut asian kanssa. Välillä tuntuu että oon se porukan tyhmä, koska mulla ei ole korkeakoulututkintoa ja kaikilla kavereilla on. Oon kuitenkin yrittänyt löytää itselleni sen asenteen, että mulla on oikeus tavoitella mun omia unelmia, eikä sellaisia asioita joita olisi ehkä yleisesti hyväksyttävää tavoitella. Tai joita yliopiston mielestä olisi hyvä tavoitella. Sain nimittäin vielä pari vuotta sitten kirjeen, jossa mulle tarjottiin mahdollisuutta palauttaa itseni opiskelemaan jotain erikoista yliopistojen yhdistymisväylää pitkin, vaikka oon eronnut jo 2010. Silloin hetken mietin, että pitäiskö sittenkin, mutta onneksi tuli järkiini. Omassa elämässä pitää osata nähdä, milloin joku juttu on itseä varten ja milloin ei.

Työuraa mulla on todella vähän, sillä oon todella paljon vaan opiskellut tai ollut lasten kanssa kotona. Töitä on kyllä tullut tehtyä välillä vähän liikaakin, mutta ne on olleet keikka-, pätkä- ja kesätöitä kaikkien muiden juttujen välissä. Olen työskennellyt niin lasten- kuin eläintenkin kanssa, kahviloissa, puutarhahommissa ja keittiöilläkin. Tällä hetkellä olen mun elämäni ekassa oikeassa pysyvässä työpaikassa lastenkirppiksellä. Edelleenkään en tiedä mitä musta tulee isona, mutta sitä oon tuumaillut tätä työtä tehden jo pari vuotta!

Unelmatyö voi olla ihan mitä vaan. Tajusin sen kristallinkirkkaasti silloin kun sain kuulla että on olemassa ihminen, joka maistelee työkseen vesiä. Jos vesiä maistelemalla voi luoda työuran, voi sen luoda ihan millä vaan. Omaa unelmaa rakentaessaan ei siis saa koskaan jäädä laatikon sisäpuolelle miettimään mitä muut tekevät tai mitä olisi mahdollista tehdä. Mieti ensin mistä pidät ja sitten vasta miten. Jos sulla ei ole mitään selkeää unelmaa, niin keskity tekemään sulle rakkaita juttuja niin paljon kuin pystyt. On paljon sellaisia uratarinoita, joissa harrastuksesta on pikkuhiljaa kehkeytynyt erilaisten mutkien ja sattumien kautta ammatti. Sen sijaan sellaisia uratarinoita tuskin juurikaan on, että ihminen olisi päätynyt rakastamalleen alalle ihan vaan tykkäämällä siitä, ilman minkäänlaista todellista harrastuneisuutta.

Mieti siis, mikä sun oma juttu on! Liikunta, kädentaidot, piirtäminen, valokuvaus, matkustelu, ruoka, koirat, elokuvat, sisustus... Ja sitten tee sitä! Kaikilla meillä on joku oma mielenkiinnon kohde, jota me halutaan tehdä. Omien unelmien tarvitse olla samoja kuin muiden ja niihin liittyvän menestyksen ei tarvitse liittyä missään nimessä rahaan. Mun unelma karkeasti on saada riittävä toimeentulo sellaisilla asioilla joista itse pidän. Ei siis tienata tosi paljoa, vaan riittävästi. Sopivasti turvattuun elämään. Haluaisin työskennellä osittain kotoa käsin ja yhdessä puolison kanssa. Haluaisin joustavat aikataulut ja enemmän aikaa lasten kanssa. Raha siis on aika pienessä roolissa. Vaikka ei siinä, jos sä unelmoit rahasta niin anna palaa vaan!

Unelmat voivat myös muuttua. Yksi kaikkein eniten mua jarruttava asia on ollut aina se, että pelkäänkin muuttavani mieleni. Entä jos annan kaikkeni ja saavutan jonkin tosi ison jutun, mutta sitten haluankin tehdä jotain muuta? Mutta nyt oon tajunnut, että sekään ei haittaa! Ja se on ollut tosi vapauttavaa. Ihmisen kun ei tarvitse disneyelokuvamaisesti tavoitella vain yhtä suurta unelmaa, vaan sen saavutettuaan on ihan okei siirtyä toiseen. Liikkeessä pysyminen ja jatkuva muutos on ainoastaan hyvästä. Sitäpaitsi, myös epäonistuminen ja väärässä oleminen on oppimista ja eteenpäin menemistä. Itse epäonnistuin isosti kun Puuski täytti vuoden ja mulla oli aivan loistava yritysidea. Tein tarkan liiketoimintasuunnitelman, hain rahoitusta useasta paikasta ja kävin katsomassa sopivaa liiketilaa. Olin niin varma ideani onnistumisesta, että perustin sille omat sometilit ja mainostin sitä ennen rahoituksen saamista. Enkä saanut rahoitusta. Kuukausien työn jälkeen päädyin umpikujaan, jonka päässä oli niin selkeä seinä, että oli pakko perääntyä. Kävin läpi toki valtavasti vaihtoehtoja, mutta lopulta oli pakko todeta, että tämä ei onnistu. Ei tällä tavalla ja juuri nyt. Vähin äänin poistin toteutumattoman yritykseni somesta ja annoin asian olla. Se oli aivan järkyttävän nöyryyttävää, mutta myös tosi kasvattavaa. Vaikka mitään konkreettista ei lopulta tapahtunut, opin yrittäessäni paljon enemmän kuin silloin, jos en olisi edes yrittänyt.

Takapakeista huolimatta ihmisen kuuluu mennä unelmiaan kohti. Tää postaussarja käsittelee unelmia, unelmatyötä ja niiden saavuttamista. Avauspostaus ja sen sisältämät loistavat linkit aiheeseen löydät täältä. Toivon koko sydämestäni, että tästä on sulle apua omien unelmiesi saavuttamisessa. Tervetuloa mukaan!